Pop-taide

 

POP-TAIDE

Pop-taide oli visuaalinen taidesuuntaus, jolle oli luonteenomaista sodanjälkeisten vuosikymmenten optimisti ja kulutuksen kasvaminen 1950- ja 1960-luvuilla. Pop-taide kehittyi samaan aikaan popmusiikin ja nuorisokulttuurin maailmanlaajuisen nousun kanssa, näiden ruumiillistumana toimivat etenkin Elvis Presley ja Beatles. Pop-taide oli röyhkeää, nuorekasta ja hauskaa, ja se nähtiin uhkana vakiintuneelle taiteelle. Pop-taiteeseen kuuluin erilaisia maalaus- ja kuvanveistotyylejä useista eri maista, mutta niille kaikille oli yhteistä kiinnostus massamediaan, massatuotantoon ja massakulttuuriin.

Kuva: katjaope

 Jotkin nuoret brittiläiset taiteilijat, jotka kasvoivat 1950-luvulla sodan jälkeisen niukkuuden ja säännöstelyn aikana, katselivat amerikkalaista populaarikulttuuria ja kulutusta ylistävää elämäntyyliä esittelevää houkuttelevaa kuvastoa romantisoivan ironisesti ja hieman kateellisesti. He näkivät Yhdysvallat vapauden maana. Vapaana luokkayhteiskunnan vanhoillisista käytännöistä, joiden he kokivat tukahduttavan haaveilemansa tyylisen kulttuurin, joka olisi suvaitsevampi ja nuorekkaampi kulttuuri, johon kuului massamedian ja massatuotannon tuoma sosiaalinen vaikutus.

Poptaiteessa taiteilijat hankkivat aiheensa mm. sarjakuvista, kuvalehdistä, mainoksista, pakkauksista, viihteestä, elokuvista, popmusiikista, radiosta ja televisiosta. Ylipäänsä aiheena oli massakulttuuri ja myöhemmin koko amerikkalainen elämänmuoto. Poptaide oli myös selkeästi yhteiskuntakriittistä, poliittista ja ajankohtaisia aiheita kommentoivaa. 

Poptaide käytti teoksissaan mainoksista ja sarjakuvista tuttua ilmaisua: esittävyys, realistisuus, viivan ja rakenteen voimakas selkeys sekä kirkkaat värit. Taiteilijat käyttivät paljon silkkipainoa ja kollaasitekniikkaa. 

wikipedia

Jos pop-taide pitää henkilöidä yhteen taiteilijaan, hän on Andy Warhol. Warhol työskenteli aiemmin kaupallisena taiteilijana, ja hänen aiheensa juonsivat juurensa massakulttuuriin, mainoksiin, sarjakuviin, sanomalehtiin, televisioon ja elokuviin. Warhol taltioi amerikkalaisen populaarikulttuurin hengen ja nosti sen kuvamaailman museotaiteen asemaan. Hän käytti toisen käden kuvia julkkiksista ja kulutustuotteista, joissa hän näki luontaista banaaliutta, mikä teki niistä kiinnostavampia.

Suomalaisista poptaiteilijoista voidaan mainita Harro Koskinen. Hänen 60-luvulla tekemänsä populaarikulttuurin kuvastoa hyödyntäneet teoksensa ja teossarjansa herättivät aikanaan kovaa keskustelua. Koskinen esimerkiksi sai jumalanpilkkatuomion teoksestaan "Sikamessias". Kuva alempana sikatuotano-sarjassa. 

Lähde: Taikahanke ja Katjaope